Muistiinpanoja asumisesta (OO2)

Opiskelijoiden asuminen

- 1990-luvulta lähtien vuokrat Suomessa ovat tuplaantuneet
- Seurauksena on pakko käydä töissä
- Kommuunikämppiä on vaikea löytää, opiskelijoita muutenkin eristetään toisistaan, joka vaikeuttaa kriittisen toiminnan organisoimista ja sen tajuamista, että muut hakkaavat päätä samaan seinään.
- 90 000 ihmistä eli melkein joka viides helsinkiläinen asuu kaupungin vuokra-asunnoissa. Ei siis mikään pieni kysymys? Ei myöskään voi määritellä minkälaisia ihmisiä ne vuokra-asunnoissa asuvat ovat.
- Valtion tuki vuokra-asuntojen rakentamiselle pienentynyt, ja viime vuosina onkin rakennettu hyvin vähän uusia vuokrataloja.
- Kaupungin ei kannata rakentaa vuokra-asuntoja siksikään, koska niihin tyypillisesti asettuvat ihmiset eivät maksa paljon veroja ja käyttävät paljon palveluja eli tulevat kalliiksi kaupungille.
- Kaupungin asuntoihin on tuhansien ihmisten jono, omistusasuntovelkaa taas myönnetään helposti.
- 24% helsinkiläisistä opiskelijoista asuu sukulaisten tai vanhempien omistamassa asunnossa. Opiskelijoiden tilanteet ovat hyvin erilaisia.
- Meidän kokemuksemme on hyvä pohja toiminnan aloittamiseen.

Talous

- Tämänhetkinen finanssikriisi liittyy läheisesti asumisratkaisuihin. Yhdysvalloissa on 90-luvulta alkaen koukutettu ihmisiä erityisesti edullisen asuntolainan avulla työssäkäyntiin. Nyt tilanne vain romahti käsiin, koska lainoja, joita ihmiset eivät pysty maksamaan takaisin, on myyty eteenpäin.
- Asumisen kalleus on olennainen osa mekanismia, jolla ihmiset saadaan riippuvaisiksi työstä.
- Spekuloitiin miten talouskriisi vaikuttaa asumiseen Suomessa. Vuokra-asuntoa halajavien määrä voi kasvaa, koska tilanne on epävarma (asuntoa hankkiessaan ei voi luottaa sen arvon nousevan ajan myötä, omistusasuntolainoja ei saa enää niin helposti ja tulotkin pienenevät) ja Helsinkiin kuitenkin muuttaa lisää ihmisiä koko ajan, joten vuokrat voivat nousta. Toisaalta jos tulot laskevat todella paljon, on vuokrien laskettava myös. Tai sitten ei...

Saksa & Italia

- Berliinin kaupunginosassa Kreutzbergissä oli 70-luvun lopulla 165 vallattua taloa, joissa asui 30 000 ihmistä. Alue oli jäänyt tyhjäksi toisen maailmansodan jälkeen ja hyväksyntää toiminnalle tuli siitä, että se ei tosiaan ollut missään käytössä ja pidettiin suotavana, että sille tapahtuisi jotakin. Nykyään se on tosi hip.
- Italiassa asujia valtauksiin tuli mm. naisista, joille ilmainen asuminen mahdollisti taloudellisen itsenäisyyden patriarkaalisesta kulttuurista huolimatta.
- Ylipäätään tilanne oli aika voimakkaasti talonvaltauksien kannalla, työtaisteluiden jälkeen ilmapiiri oli sopiva. Suomessa ei ole nyt sen tason liikehdintää.

Nyt täällä

- Helsingissä on 600 000 neliömetriä toimistotilaa tyhjänä (mahtuisi 30 000 yksiötä). Eivät ole käytössä, koska ovat vanhanaikaisia ja kauempana keskustasta.
- Jotta saataisiin teksteissä mainittuja Italian ja Saksan talonvaltausbuumeja vastaavia, pitäisi valtavirtaistaa (esim. lapsiperheet, talojen valtaaminen alueilla joissa olisi mahdollista saada asukkaiden positiivinen kiinnostus). Hyväksyntää voisi kulttuurissamme saada myös lupaamalla korjata ja huolehtia.
- Toisaalta valtavirtaistuminen merkitsee epäradikalisoitumista.
- Lain mukaan turvallisuuden tason täytyy olla korkea, jotta jotain rakennusta saa käyttää asumiseen.
- Italian ja Saksan esimerkit näyttävät, että toiminta lähtee ihmisten omasta tarpeesta parantaa elämäänsä.